Saimme marraskuuksi 2020 Vilu Varento -kirjoittajakollektiivimme kanssa yhteisen huoneen kirjailijaresidenssi Villa Sarkiasta. Kuukausi kuluu siis tekstien äärellä Sysmässä vaihtelevalla kokoonpanolla!
Vuodesta 2020 alkaen tulen olemaan virallisesti myös kirjailija! Yhteistyössä ystävieni Matilda Ahlstenin ja Saara Honkasen kanssa kirjoittamamme nuortenromaani Be Cool voitti marraskuussa 2019 Kariston ja Lastenkirjainstituutin kirjoituskilpailun, jossa etsittiin uudenlaista ja rohkeaa nuortenkirjaa, joka innostaisi etenkin pojat lukemaan. Be Cool julkaistaan Kariston kustantamana elokuussa 2020 kirjailijanimellämme Vilu Varento.
Lisäksi sain tammikuussa kustannussopimuksen ikiomalle Routala-lastenromaanisarjalleni, joka tullaan julkaisemaan Myllylahti-kustantamon ohjelmassa keväästä 2021 alkaen. Ihmeellistä! Olen haaveillut kirjailijan urasta 8-vuotiaasta saakka, joten tämä on todellakin unelmien täyttymys.
Be Cool Suomalaisessa kirjakaupassa
Saan viettää elokuun Keuruun taidemuseon residenssissä, yli 100-vuotiaassa Santun talossa, Keuruun vanhan kirkon kupeessa. Vanha talo antaa inspiroivat puitteet kirjoitus- ja kustannustoimitustyölle. Lisäksi aikeena on toteuttaa residenssijakson aikana yhteisöllinen runotyöpajaprojekti paikallisesta katukuvasta kerättyjä sanoja käyttäen.
Ajattelehtija on paikkasidonnainen ääniteos, joka jalkauttaa kokijansa ohjatulle kävelykierrokselle Aurajoen rantoja pitkin. Teos ammentaa kaupunkiympäristön kummallisista yksityiskohdista, jotka usein jäävät meiltä huomaamatta, sekä niihin liittyvistä aistimuksista, jotka kuulijan on mahdollista kokea paikan päällä. Turun Taidehalli toimii teoksen tukikohtana, jossa jaetaan mp3-soittimia ja karttoja panttia vastaan. Esseehenkinen kaupunkitaideteos toimii ylistyslauluna pysähtymiselle, ympäristön herkälle tarkkailulle sekä omien tuntemusten ja muistojen vaalimiselle.
Lisää tietoa teoksesta Turun taidehallin sivuilla.
Vietän toukokuun 2019 monitaiteisen RaumArs-residenssin suojissa Raumalla, missä keskityn pääasiassa kirjoittamiseen. Residenssi sijaitsee idyllisen Vanhan Rauman alueella aivan taidemuseon naapurissa viehättävässä puutalomiljöössä. Ympäristö on inspiroiva ja työrauha täydellinen!
Minulle myönnettiin marras-joulukuuksi kahden kuukauden työskentelyjakso Väinö Tannerin säätiön taiteilijaresidenssistä Mazzano Romanosta, joka sijaitsee Italiassa 40 km Roomasta pohjoiseen. Noin 3000 asukkaan kylässä aika tuntui pysähtyneen: residenssiasunto sijaitsee vanhassa kivitalossa kylän keskiaikaisessa osassa, ja näkymät yli Valle de Trejan laakson olivat huikeat.
Tampereen työväenmuseo Werstaan näyttelytila Komuutissa oli lokakuun ajan esillä videoteokseni "Anni", joka kertoi punaorpo-isoäitini tarinan. Anni Katariina Laakso oli kaksivuotias, kun hänet sijoitettiin kasvatettavaksi naimattomien sisarusten pitämälle maatilalle Tervajoelle. Oma isä oli kuollut vankileirillä, ja kymmenlapsisen tamperelaisperheen äiti joutui selviämään yksinhuoltajana. Teosta varten oli kuvattu materiaalia Anni-mumman kasvattiperheeltä periytyneellä maatilalla, ja llisäksi mukana oli vanhoja valokuvia ja muuta dokumenttiaineistoa. Kuvia kuljetti henkilökohtainen pohdintani sekä säveltäjä Ville Laaksosen runollisen kaunis musiikki.
Linkki työväenmuseo Werstaan tiedotteeseen.
Videoteos on saatavilla taiteilijan kautta DVD:llä hintaan 15 euroa.
Olin mukana Wiurilan kartanon kesänäyttelyssä paikkasidonnaisella teoksella nimeltä "Sanoihin säilötty". Installaation lähtökohtana oli teokselle osoitettu tila, kartanon vanha maakellari. Tila tuotti ajatuksen vanhoista lasipurkeista, joita entisaikaan on käytetty säilömiseen, mutta jotka nyt säilyttivätkin sanoja: onhan historia mahdollista säilöä elävimmin juuri sanojen keinoin. Kaikki teoksessa käytetyt sanat oli poimittu Wiurilan kartanon historiaa käsittelevistä kirjoituksista sekä alueelta tänä päivänä löytyvistä teksteistä. Lasipurkeissa kohtasivat rinnatusten ja yhtä arvokkaina konkreettinen ja abstrakti, arkinen ja ylevä, menneisyys ja nykyhetki. Installaation täydensi tilaan luotu äänimaisema.
"Yhdet
vielä ja sitten lasku" oli helsinkiläiseen Bar Backasiin toteuttamani
paikkasidonnainen tekstiteos, jonka aineistona käytin paikan päällä
ohikuulemiani keskusteluita. Yhdistelin autenttisia, yksittäisiä
repliikkejä toisiinsa, ja tuloksena on joukko kuvitteellisia
keskusteluita, jotka saavat mielikuvituksen liikkeelle. Toin
vuoropuhelut kuukaudeksi Bar Backasin seinille. Näyttelyajan päätyttyä
27.6.2016 sain kuulla, että ravintolan omistaja toivoi teokseni jäävän
seinille pidemmäksi aikaa, ja näyttely sai lopulta parin vuoden lisäajan.
Olen käyttänyt salakuunneltuihin keskusteluihin nojaavaa
teoskonseptiani kaksi kertaa ennenkin: Café Vanhassa 2012 ja ravintola
Rytmissä 2014. Bar Backasissa sattuma
puuttui peliin ja antoi prosessille omanlaisensa vivahteen.
Ensimmäisellä salakuuntelukerralla nimittäin tapasin ravintolassa erään
herran, jolla oli kirjoituskone mukanaan. Päädyin kirjoittamaan
kuulemiani repliikkejä sillä. Ja koska minulla sattui olemaan vastaava
kirjoituskone myös kotona, otin seuraavalla kerralla sen mukaani.
Bar Backasin kirjoituskonekerhossa on nykyisin mukana jo viisi konetta
eikä loppua näy. Kirjoituskonetreffejä pidetään Backasissa keskimäärin
kerran kuukaudessa, ja kuka tahansa on tervetullut mukaan. Tapaamiset
sovitaan kerhon Facebook-ryhmän kautta.
Kun
minut kutsuttiin pitämään yksityisnäyttely Oksasenkatu 11:ssä, otin
lähtökohdakseni tilan värikkään historian ja etenkin ihmiset tapahtumien
takana. Haastattelin pariakymmentä henkilöä, joille tila oli tavalla
tai toisella tuttu. Kiinnostukseni kohteena oli erityisesti se, miten
eri tavoin galleriatilan fyysiset puitteet sanallistettaisiin, kun apuna
olisivat pelkät muistot ja mielikuvat.
Haastateltujen joukossa oli paljon taidekentän pitkän linjan ammattilaisia: tilan entisiä ja nykyisiä pyörittäjiä, oman näyttelynsä tilassa joskus pitäneitä taiteilijoita sekä satunnaisia näyttelyvieraita. Yksi haastateltavista oli työskennellyt tilassa 1990-luvun alussa, kun siinä toimi antikvariaatti. Haastateltavaksi pääsi myös Oksasenkatu 11:n entinen isännöitsijä, joka pystyi raottamaan talon historiaa 1950-luvulta saakka.
Näyttely juhlisti sitä, että Oksasenkatu 11:n ottamisesta taiteen käyttöön tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan 20 vuotta. Esillä oli pääasiassa tekstipohjaisia teoksia, mutta tässä näyttelyssä laajensin ilmaisuani myös kuvallisempaan suuntaan, sillä yksi teoksista oli haastateltujen piirtämistä pohjapiirroksista muodostunut animaatio.
Näyttelyn
nimi ”Ekfrasis” merkitsee kirjallisuudentutkimuksessa taideteoksen
kuvailua sanojen keinoin. Käsite on toisinaan laajennettu tarkoittamaan
myös muiden kohteiden, kuten rakennusten ja tilojen sanallista
kuvausta.
Teosta varten kävin läpi kaikki ne MUU Gallerian aikaisempien näyttelyiden tiedotteet, jotka olivat löydettävissä verkosta, ja analysoin niiden sanastoa. Teoksessani olen käyttänyt kaikkia niitä sanoja, jotka ovat esiintyneet aiempien näyttelyiden tiedotteissa yhteensä vähintään viisi kertaa. Sanat ovat teoksessa sitä suurempia, mitä useammin ne ovat toistuneet, ja olen järjestänyt niistä uusia ajatuksia ja ajatuksenkatkelmia. Paljon jää kuitenkin myös katsojan mielikuvituksen varaan.
Teos
avaa sitä, miten muu-taide sanallistaa itsensä ja millaiselta pohjalta
niin ollen myös uusien jäsenten näyttelyä voidaan tarkastella.
KUVA: Marko Karpow 2016.
Teos
leikitteli ajatuksella siitä, että elämäkertojen henkilöt, nyt jo
edesmenneet, kohtaisivat toisensa talvisessa Helsingissä kahvikupposen
äärellä. Lautasliinoista muodostui odottamattomia keskusteluja neljään
kahvilan pöydistä. Mistä Eva Perón, Agatha Christie ja Marie Curie
keskustelisivat omassa pöydässään? Entä Laila Kinnunen, Ansa Ikonen, Marlene Dietrich ja Ingrid Bergman?
Käsinpainamiani,
uniikkeja lautasliinoja oli kahvilassa myös myynnissä kymmenen
kappaleen seteissä. Vuorosanoja oli teoksessa yhteensä kaksikymmentä.
Runokätköily on taideprojekti, jonka toteutin
ystäväni Saara Honkasen kanssa Runokuu-kirjallisuusfestivaalin puitteissa elokuussa 2015. Olemme järjestäneet Runokätköilyä kaksi kertaa aiemminkin: Helsingissä keväällä 2014 World Poetry Day -festivaalilla sekä Englannin Nottinghamissa syksyllä 2014 osana kansainvälisen In Dialogue -symposiumin ohjelmaa.
Runokätköily lainaa periaatteensa geokätköilyltä: Helsingin keskusta-alueelle ja sen lähiympäristöön perustettiin Runokuuta varten viisi runokätköä, jotka olivat löydettävissä sekä koordinaattien avulla että runollisten vihjeiden perusteella.
Kätköt sisälsivät kirjoitusvälineet ja ohjeistuksen. Löytäjää pyydettiin kirjoittamaan uusi säe tai säepari jatkuvassa muutoksessa olevaan yhteiseen kätkörunoon ja jättämään se paikalleen seuraavaa varten. Runojen toivottiin saavan inspiraationsa kätköjen sijainneista, mutta omalla säkeellään runoilija myös reagoi paperissa ennestään oleviin sanoihin.
Vihjeet julkistettiin 21.8. blogissamme,
missä myös kaikki kätköihin syntyneet runot julkaistiin tapahtuman
päätyttyä. Saimme yllättyä iloisesti siitä, miten huikean paljon
runoilijoita kätköillä oli käynyt!
Paikkasidonnainen
ääniteokseni "Se silta meni tästä näin" valtasi Helsingin Lönnrotinkadun
päässä olevan portaikon syyskuun alussa. Teos oli osa 15-vuotisjuhliaan
viettäneen taidegalleria Forum Boxin kolmatta juhlanäyttelyä, joka
kantoi nimeä Catch. Näyttelyyn oli kutsuttu kaksitoista nuorta
taiteilijaa, joille oli annettu vapaat kädet.
Omassa teoksessani pureuduin Forum Boxin tilan historiaan, ja tyypilliseen tapaani teokseni sijoittui galleriatilan ulkopuolelle, Ruoholahdenrannasta Lönnrotinkadulle johtavaan portaikkoon. Teos toimi muistomerkkinä vanhalle liikennesillalle, joka purettiin paikalta vuonna 1997.
Keräsin teosta varten aineistoa vanhoista sanomalehdistä, nettikirjoittelusta ja Kampin kaupunginosayhdistyksen arkistoista ja haastattelin lisäksi paikallisia asukkaita. Teksteistä koostin kokonaisuuden, jossa kerronta ja kuvitteellinen dialogi vuorottelevat kahdeksan ääninäyttelijän lausumina.
Teos oli kuunneltavissa portaikossa Forum Boxin aukioloaikoina.
Työpajapohjainen
teokseni "Tyttöjen kaupunki" valittiin mukaan vuoden 2014 ANTI Contemporary Art
Festivalin ohjelmaan. ANTI on Kuopiossa vuosittain järjestettävä kansainvälisestikin arvostettu
paikkasidonnaisen ja live-taiteen festivaali.
Teoksessani kuopiolaiset tytöt
saivat laatia oman versionsa kaupungn järjestyslaista kolmessa
työpajassa, jotka pidin Kuopion Tyttöjen talolla. Työpajoissa
järjestyslaki oli saatavilla yksittäisinä sanalappuina, joista
osallistujat saivat valita mieleisensä ja järjestellä ne haluamallaan
tavalla. Yhteensä uusia, anarkistisia sääntöjä kertyi kaksikymmentäkaksi, ja
ne kaikki olivat mukana Tyttöjen kaupunki -näyttelyssä, jossa uudet
järjestyssäännöt esiteltiin yleisölle. Säännöt olivat kehystettyinä
esillä Kuopion torilla 25.-28. syyskuuta.
KUVA: Pekka Mäkinen 2014.
Teos valmistui osaksi 16.6. pidettyä Bloomsday-kaupunkitaidetapahtumaa, jossa kotimaiset taiteilijat aktivoivat Odysseus-romaanin tapahtumapaikkojen vastaavuuksia Helsingissä. Jokainen mukaan kutsuttu taiteilija sai aiheekseen yhden luvun Joycen romaanista, sekä siihen liittyvän paikan, johon teos tuli toteuttaa.
Omalle kohdalleni osui romaanin "kirjastolukuna" tunnettu yhdeksäs luku, jossa akateemiset nuorukaiset keskustelevat uskonnosta, filosofiasta ja kirjallisuudesta Dublinin yliopiston kirjastossa. Luonnollinen valinta lokaatioksi oli Helsingin yliopiston pääkirjasto Kaisaniemessä. Valitsin kirjaston tiloista teokseni paikaksi aulan, joka toimii Kaisa-kirjaston, oppimiskeskus Aleksandrian ja kirjakahvila Gaudeamuksen risteyskohtana. Tilan yllä ristikon muodostavat betonipalkit kiinnittivät erityisesti huomioni, ja päätin käyttää niitä teokseni taustana.
Installaatiossani Joycen Odysseuksen
englanninkielisen version 9. luvun teksti on jaettu kattopalkkien ehdoilla 24 osaan. Kustakin
osasta on poimittu 110 useimmin toistuvaa sanaa, sillä vuonna 2014 tuli
kuluneeksi 110 vuotta romaanin kuvitteellisesta tapahtumapäivästä
16.6.1904. Kunkin
osan sanat on sijoitettu sitä vastaavalle levylle satunnaisessa
järjestyksessä, ja sanat ovat sitä suurempia, mitä useammin ne ovat
tekstissä esiintyneet.
Näyttelyä
valmistellessani valitsin kolmetoista romaania, joissa kirjeillä on
merkittävä rooli. Poimin kustakin teoksesta yhden kirjetekstin, sekoitin
niiden sanat keskenään ja muodostin niistä yhdistelemällä kolmetoista
uutta, kuvitteellista kirjettä erilaisille kirjepaperiarkeille. Jokainen
niistä toimii viittauksena yhdelle aineistona käytetyistä romaaneista
ja tarjoaa uuden, vaihtoehtoisen juonikuvion tai yllättävän paljastuksen
romaanin maailmasta. Mitä jos tarina olisi mennyt jotenkin toisin?
Osana
näyttelyä tarjosin kahvilan asiakkaille kirjeenkirjoitusmahdollisuuden:
sivupöydällä oli erilaisia kirjepapereita ja -kuoria sekä kyniä
vapaasti käytettävissä. Yksi teossarjan tarkoituksista olikin muistuttaa
kirjeen kirjoittamisen voimasta.
Runotyöpajaprojektini Bankpoetry
valittiin mukaan Ateenan biennaaliin 2013. Biennaalin teemana oli tuolloin Kreikan ja koko euroalueen
taloustilanne, ja paikaksikin oli osuvasti valittu hylätty
pörssirakennus. Biennaali avattiin syyskuun lopulla ja se oli auki
joulukuun alkuun asti. Oma työpajani oli biennaalin ohjelmassa 3.-6.
marraskuuta.
Työpajaa varten poimin kaikki sanat Kreikan suurimman pankin johtajan, George A. Provopouloksen, keväällä 2013 kansainvälisessä konferenssissa pitämästä puheesta, joka käsitteli maan taloustilanteen tulevaisuutta. Sanat olivat saatavilla työpajassa sekä englanniksi että kreikaksi. Syntyneet runot valokuvattiin, ja niistä tehty mediaesitys säilyi nähtävillä biennaalin näyttelytiloissa joulukuun alkuun asti.
Yhteisötaideteokseni nimeltä "Säännöt" valittiin osaksi Turussa vuosittain järjestettävän Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidetapahtuman ohjelmaa. Kesäkuun alussa pidetyn tapahtuman teemana oli tällä kertaa kielletty/sallittu. Minun teokseni pureutui Turun kaupungilla käytössä oleviin järjestyssääntöihin ja tarjosi toukokuussa pidetyssä työpajassa kaiken ikäisille ja taustaisille turkulaisille mahdollisuuden tehdä niistä kokonaan omat versionsa.