Olen taiteilijajäsenenä mukana Koneen säätiön rahoittamassa kolmivuotisessa Piippumuistoja-hankkeessa, jossa tutkitaan tieteen ja taiteen keinoin vanhojen tehtaanpiippujen merkitystä paikallisidentiteetille viidellä kohdepaikkakunnalla Suomessa. Oma osuuteni hankkeessa alkoi marraskuussa 2021 ja jatkuu joulukuuhun 2023 saakka. Hankkeen aikana kohdepaikkakunnilla kerätään haastatteluilla tehtaanpiippuihin liittyviä muistoja ja kertomuksia, joita tulen käyttämään paikkasidonnaisen taiteeni materiaalina. Lisäksi hankkeen aikana on käytössä koko Suomen kattava Muistot kartalla -sivu, jonne kuka tahansa voi käydä lisäämässä oman piippumuistonsa: https://muistotkartalla.fi/

Kuva: Tiina Äikäs 2022

Lokakuu 2021 kuluu monitaiteisen RaumArs-residenssin rauhassa. Oman kaunokirjallisen työn lisäksi olen mukana paikallisten seniorien kulttuuriviikkojen ohjelmassa, missä mm. järjestän paikkasidonnaisia runotyöpajoja palvelutaloissa. Lisäksi vireillä on yhteistyöteos tanssija Lotta Halisen kanssa.

Saimme marraskuuksi 2020 Vilu Varento -kirjoittajakollektiivimme kanssa yhteisen huoneen kirjailijaresidenssi Villa Sarkiasta. Kuukausi kuluu siis tekstien äärellä Sysmässä vaihtelevalla kokoonpanolla!

Kerään uutta teostani varten eri-ikäisten ihmisten kokemuksia lapsuus- ja nuoruusiän soittotunneista. Vastaa kyselyyn! Lomaketta saa mielellään myös jakaa.

Taiteen edistämiskeskuksen Uudenmaan toimikunta myönsi minulle kesäkuussa monitaiteen puolivuotisen työskentelyapurahan. Nöyrät kiitokset! Apurahan ansiosta saan keskittyä huolettomasti työskentelyyni kuva- ja sanataiteen välimaastossa. Kokonaan uusia projekteja tulossa!

Saan viettää elokuun Keuruun taidemuseon residenssissä, yli 100-vuotiaassa Santun talossa, Keuruun vanhan kirkon kupeessa. Vanha talo antaa inspiroivat puitteet kirjoitus- ja kustannustoimitustyölle. Lisäksi aikeena on toteuttaa residenssijakson aikana yhteisöllinen runotyöpajaprojekti paikallisesta katukuvasta kerättyjä sanoja käyttäen.

Ajattelehtija on paikkasidonnainen ääniteos, joka jalkauttaa kokijansa ohjatulle kävelykierrokselle Aurajoen rantoja pitkin. Teos ammentaa kaupunkiympäristön kummallisista yksityiskohdista, jotka usein jäävät meiltä huomaamatta, sekä niihin liittyvistä aistimuksista, jotka kuulijan on mahdollista kokea paikan päällä. Turun Taidehalli toimii teoksen tukikohtana, jossa jaetaan mp3-soittimia ja karttoja panttia vastaan. Esseehenkinen kaupunkitaideteos toimii ylistyslauluna pysähtymiselle, ympäristön herkälle tarkkailulle sekä omien tuntemusten ja muistojen vaalimiselle.

Lisää tietoa teoksesta Turun taidehallin sivuilla.

Vietän toukokuun 2019 monitaiteisen RaumArs-residenssin suojissa Raumalla, missä keskityn pääasiassa kirjoittamiseen. Residenssi sijaitsee idyllisen Vanhan Rauman alueella aivan taidemuseon naapurissa viehättävässä puutalomiljöössä. Ympäristö on inspiroiva ja työrauha täydellinen!

Minulle myönnettiin marras-joulukuuksi kahden kuukauden työskentelyjakso Väinö Tannerin säätiön taiteilijaresidenssistä Mazzano Romanosta, joka sijaitsee Italiassa 40 km Roomasta pohjoiseen. Noin 3000 asukkaan kylässä aika tuntui pysähtyneen: residenssiasunto sijaitsee vanhassa kivitalossa kylän keskiaikaisessa osassa, ja näkymät yli Valle de Trejan laakson olivat huikeat. 

Tampereen työväenmuseo Werstaan näyttelytila Komuutissa oli lokakuun 2018 ajan esillä videoteokseni "Anni", joka kertoi punaorpo-isoäitini tarinan. Anni Katariina Laakso oli kaksivuotias, kun hänet sijoitettiin kasvatettavaksi naimattomien sisarusten pitämälle maatilalle Tervajoelle. Oma isä oli kuollut vankileirillä, ja kymmenlapsisen tamperelaisperheen äiti joutui selviämään yksinhuoltajana. Teosta varten oli kuvattu materiaalia Anni-mumman kasvattiperheeltä periytyneellä maatilalla, ja llisäksi mukana oli vanhoja valokuvia ja muuta dokumenttiaineistoa. Kuvia kuljetti henkilökohtainen pohdintani sekä säveltäjä Ville Laaksosen runollisen kaunis musiikki. 

Linkki työväenmuseo Werstaan tiedotteeseen.

Videoteos on saatavilla taiteilijan kautta DVD:llä hintaan 15 euroa.

Olin mukana Wiurilan kartanon kesänäyttelyssä 2018 paikkasidonnaisella teoksella nimeltä "Sanoihin säilötty". Installaation lähtökohtana oli teokselle osoitettu tila, kartanon vanha maakellari. Tila tuotti ajatuksen vanhoista lasipurkeista, joita entisaikaan on käytetty säilömiseen, mutta jotka nyt säilyttivätkin sanoja: onhan historia mahdollista säilöä elävimmin juuri sanojen keinoin. Kaikki teoksessa käytetyt sanat oli poimittu Wiurilan kartanon historiaa käsittelevistä kirjoituksista sekä alueelta tänä päivänä löytyvistä teksteistä. Lasipurkeissa kohtasivat rinnatusten ja yhtä arvokkaina konkreettinen ja abstrakti, arkinen ja ylevä, menneisyys ja nykyhetki. Installaation täydensi tilaan luotu äänimaisema. 

Ehdottamani teos "Mun maa / Mitt land" valittiin mukaan Rauman taidemuseon valtakunnalliseen nykytaidenäyttelyyn "Korkeemman kaiun saa", jonka teemana olivat Suomen kansalliset symbolit ja niiden muuttuvat merkitykset. Näyttely oli avoinna yleisölle 30.9.-12.11.2017.

Oma panokseni näyttelyyn oli kolmiosainen teos nimeltä "Mun maa / Mitt land". Lähtökohtana oli syyskuun 2017 alussa raumalaisille nuorille pitämäni työpaja, jossa Maamme-laulun pohjana oleva Runebergin 11-säkeistöinen runo ja Cajanderin siitä tekemä suomennos laitettiin uuteen uskoon, kun sanoista poimittiin vain mieleisimmät ja ne järjestettiin anarkistisesti uudelleen. Kaikki kuusitoista työpajassa syntynyttä tekstiä olivat kehystettyinä esillä näyttelyssä. Lisäksi poimin jokaisesta nuorten tekstistä pienen katkelman ja yhdistelin niistä yhtenäisen kokonaisuuden uudeksi kansallislauluksi, joka oli näyttelyssä esillä suoraan seinään toteutettuna teksti-installaationa.

Myös museovierailla oli tarjolla mahdollisuus osallistua työpajaan, jossa kuka tahansa sai laatia oman ehdotuksensa uuden kansallislaulun osaksi. Työpaja oli käynnissä museolla 3.10. alkaen, ja siinä syntyneet tekstit jäivät esille osaksi näyttelyä. Näyttelyn aikana syntyi yhteensä 71 uutta runoa. Kiitos kaikille osallistujille!

Olin mukana Salon SILMÄNJUHLA-mediataidefestivaalilla syyskuussa 2017 neliosaisella runoteoksellani "Olet toistaiseksi tässä". Teosta valmistellessani keräsin kaikki kirjoitetussa muodossa löytämäni sanat Salon rautatieaseman ja torin väliltä. Yhteensä sanoja kertyi mainosjulisteista, näyteikkunoista, katukylteistä ja liikennemerkeistä yli viisituhatta. Yksittäisiä sanoja toisiinsa yhdistelemällä muodostin neljä uutta, leikkisää runotekstiä, jotka tulivat festivaalin ajaksi esille kaupungin ulkomainostauluihin Salon taidemuseon teettäminä julisteina. Festivaalin avajaisia vietettiin lauantaina 9.9. klo 20, ja teokset olivat nähtävillä kaupunkitilassa perjantaihin 15.9. saakka.

Vuonna 2016 sain olla mukana Art Advisorin tuottamassa ja Koneen säätiön tukemassa Art Cache Helsinki -kaupunkitaideteosten sarjassa paikkasidonnaisella ääniteoksellani "Kirjeitä Miina Sillanpäälle", joka oli kuunneltavissa kesä- ja heinäkuun ajan Tokoinrannassa Miina Sillanpään muistomerkin läheisyydessä. Kuuntelu tapahtui omalla älypuhelimella QR-koodien avulla. Keväällä 2017 Helsingin kaupunki lunasti teoksen osaksi Patsas puhuu -kokonaisuuttaan, ja 5.6.2017 Miinan muistomerkin jalustaan oli käyty asentamassa virallinen messinkikyltti.

Teos koostuu fiktiivisistä teksteistä, jotka olen koonnut valitsemalla otteita Miina Sillanpään todellisista päiväkirjamerkinnöistä, kirjeenvaihdosta, elämäkerroista ja häntä koskevista lehtiartikkeleista. Nimettyjen henkilöiden (Oskari Tokoi, Hilda Tihlä, Fanny Jokinen) kuvitteelliset kirjeet on koottu kyseisten henkilöiden todellisista kirjeistä poimittuja lauseita yhdistelemällä, ja Miinan puheosuuksiin on käytetty tekstejä pelkästään hänen päiväkirjoistaan ja omista kirjeistään. Eri puhujia ei siis ole sekoitettu keskenään. Tarkoituksena on ollut hahmottaa kunkin kirjeenvaihdon ydinsanoma ja kirkastaa se kuulijalle. Samalla teos luo tulkinnan Miina Sillanpään sisäisestä maailmasta, joka on jäänyt monilta osin hänen julkisen minänsä varjoon.

Lisätietoa teoksesta Patsas puhuu -sivustolla.

Vietin toukokuun Nuoren Voiman Liiton kirjailijaresidenssi Villa Sarkiassa kauniissa ja idyllisessä Sysmässä! Sain keskittyä ensisijaisesti lastenromaanini editoimiseen, mutta samalla suunnittelin jo kesän ja syksyn projekteja.

Blogipostaukseni residenssijaksosta löytyy täältä.

Vietin työntäyteisen marraskuun Mäntän Serlachius-residenssissä. Pääsin jatkamaan suoraan siitä, mihin vuodentakaisella yhteisötaiteen suunnittelujaksollani jäin. Tuolloin keräsin kaikki kirjoitetussa muodossa löytämäni sanat Mäntän pääkadun varrelta ja siirsin ne sanalapuiksi. Sanoja kertyi ilmoitustauluilta, mainosjulisteista, kylteistä ja kauppojen ikkunoista yhteensä yli 7000. Nyt järjestin Mäntässä yhdeksän runotyöpajaa, joissa sanalapuista muodostui eri-ikäisten ja -taustaisten mänttäläisten käsissä uusia kokonaisuuksia. Työpajoja järjestettiin mm. Sarapihan palvelutalossa, Koskelan alakoulussa, Mäntän lukiossa ja kehitysvammaisten toimintakeskus Satakielessä. Lopuksi kaikki työpajoissa syntyneet runot pääsivät esille Mäntän kirjastoon. Residenssijakson päätteeksi "Mänttä runoina" -kokoelma arkistoitiin residenssin omaan kirjastoon. Intensiivinen ja antoisa työskentelyjakso tarjosi paljon uusia kokemuksia ja tuttavuuksia ja poiki myös jatkoprojekteja: minut kutsuttiin paikkasidonnaisen runotyöpajamenetelmäni kanssa joulun alla myös Jämsän kotiseutuyhdistyksen ja espoolaisen Pakankylän koulun vieraaksi.

Kun minut kutsuttiin pitämään yksityisnäyttely Oksasenkatu 11:ssä helmikuussa 2016, otin lähtökohdakseni tilan värikkään historian ja etenkin ihmiset tapahtumien takana. Haastattelin pariakymmentä henkilöä, joille tila oli tavalla tai toisella tuttu. Kiinnostukseni kohteena oli erityisesti se, miten eri tavoin galleriatilan fyysiset puitteet sanallistettaisiin, kun apuna olisivat pelkät muistot ja mielikuvat.

Haastateltujen joukossa oli paljon taidekentän pitkän linjan ammattilaisia: tilan entisiä ja nykyisiä pyörittäjiä, oman näyttelynsä tilassa joskus pitäneitä taiteilijoita sekä satunnaisia näyttelyvieraita. Yksi haastateltavista oli työskennellyt tilassa 1990-luvun alussa, kun siinä toimi antikvariaatti. Haastateltavaksi pääsi myös Oksasenkatu 11:n entinen isännöitsijä, joka pystyi raottamaan talon historiaa 1950-luvulta saakka.

Näyttely juhlisti sitä, että Oksasenkatu 11:n ottamisesta taiteen käyttöön tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan 20 vuotta. Esillä oli pääasiassa tekstipohjaisia teoksia, mutta tässä näyttelyssä laajensin ilmaisuani myös kuvallisempaan suuntaan, sillä yksi teoksista oli haastateltujen piirtämistä pohjapiirroksista muodostunut animaatio.

Näyttelyn nimi ”Ekfrasis” merkitsee kirjallisuudentutkimuksessa taideteoksen kuvailua sanojen keinoin. Käsite on toisinaan laajennettu tarkoittamaan myös muiden kohteiden, kuten rakennusten ja tilojen sanallista kuvausta.

Minut valittiin mukaan taiteilijajärjestö MUU ry:n uusien jäsenten ryhmänäyttelyyn, joka oli esillä Helsingissä MUU Galleriassa ja MUU Kaapelilla 5. - 20.12.2015. Oma teokseni, Lönnrotinkadulla sijaitsevan MUU Gallerian ikkunoista katutilaan avautuva tekstiteos, sai jäädä näyttelyn päätyttyä paikoilleen ja säilyi nähtävänä helmikuun 21. päivään saakka.

Teosta varten kävin läpi kaikki ne MUU Gallerian aikaisempien näyttelyiden tiedotteet, jotka olivat löydettävissä verkosta, ja analysoin niiden sanastoa. Teoksessani olen käyttänyt kaikkia niitä sanoja, jotka ovat esiintyneet aiempien näyttelyiden tiedotteissa yhteensä vähintään viisi kertaa. Sanat ovat teoksessa sitä suurempia, mitä useammin ne ovat toistuneet, ja olen järjestänyt niistä uusia ajatuksia ja ajatuksenkatkelmia. Paljon jää kuitenkin myös katsojan mielikuvituksen varaan.

Teos avaa sitä, miten muu-taide sanallistaa itsensä ja millaiselta pohjalta niin ollen myös uusien jäsenten näyttelyä voidaan tarkastella.

KUVA: Marko Karpow 2016.

Minulle myönnettiin helmikuussa 2015 Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotinen apuraha taiteelliseen työskentelyyn ja näyttelyiden järjestämiseen. Otin tiedon apurahasta vastaan epäuskoisen kiitollisena. On upeaa tietää, että työni koetaan tukemisen arvoiseksi. Nyt on aivan uudenlainen vapaus ja rauha työskennellä taiteilijana, ja teen parhaani ollakseni luottamuksen arvoinen.

Paikkasidonnainen ääniteokseni "Se silta meni tästä näin" valtasi Helsingin Lönnrotinkadun päässä olevan portaikon syyskuun alussa. Teos oli osa 15-vuotisjuhliaan viettäneen taidegalleria Forum Boxin kolmatta juhlanäyttelyä, joka kantoi nimeä Catch. Näyttelyyn oli kutsuttu yksitoista nuorta taiteilijaa, joille oli annettu vapaat kädet.

Omassa teoksessani pureuduin Forum Boxin tilan historiaan, ja tyypilliseen tapaani teokseni sijoittui galleriatilan ulkopuolelle, Ruoholahdenrannasta Lönnrotinkadulle johtavaan portaikkoon. Teos toimi muistomerkkinä vanhalle liikennesillalle, joka purettiin paikalta vuonna 1997. 

Keräsin teosta varten aineistoa vanhoista sanomalehdistä, nettikirjoittelusta ja Kampin kaupunginosayhdistyksen arkistoista ja haastattelin lisäksi paikallisia asukkaita. Teksteistä koostin kokonaisuuden, jossa kerronta ja kuvitteellinen dialogi vuorottelevat kahdeksan ääninäyttelijän lausumina. 

Teos oli kuunneltavissa portaikossa Forum Boxin aukioloaikoina.

Työpajapohjainen teokseni "Tyttöjen kaupunki" valittiin mukaan vuoden 2014 ANTI Contemporary Art Festivalin ohjelmaan. ANTI on Kuopiossa vuosittain järjestettävä kansainvälisestikin arvostettu paikkasidonnaisen ja live-taiteen festivaali.

Teoksessani kuopiolaiset tytöt saivat laatia oman versionsa kaupungn järjestyslaista kolmessa työpajassa, jotka pidin Kuopion Tyttöjen talolla. Työpajoissa järjestyslaki oli saatavilla yksittäisinä sanalappuina, joista osallistujat saivat valita mieleisensä ja järjestellä ne haluamallaan tavalla. Yhteensä uusia, anarkistisia sääntöjä kertyi kaksikymmentäkaksi, ja ne kaikki olivat mukana Tyttöjen kaupunki -näyttelyssä, jossa uudet järjestyssäännöt esiteltiin yleisölle. Säännöt olivat kehystettyinä esillä Kuopion torilla 25.-28. syyskuuta.

KUVA: Pekka Mäkinen 2014.

James Joycen Odysseus-romaanin (1922) yhdeksänteen lukuun pohjautuva installaationi "Ulysses 9:24:110" ripustettiin Helsingin yliopiston pääkirjaston aulaan kesäkuun 2014 puolivälissä. Teos on saanut jäädä paikalleen, vaikka alun perin sen oli tarkoitus olla paikallaan vain kesän ajan.

Teos valmistui osaksi 16.6. pidettyä Bloomsday-kaupunkitaidetapahtumaa, jossa kotimaiset taiteilijat aktivoivat Odysseus-romaanin tapahtumapaikkojen vastaavuuksia Helsingissä. Jokainen mukaan kutsuttu taiteilija sai aiheekseen yhden luvun Joycen romaanista, sekä siihen liittyvän paikan, johon teos tuli toteuttaa. 

Omalle kohdalleni osui romaanin "kirjastolukuna" tunnettu yhdeksäs luku, jossa akateemiset nuorukaiset keskustelevat uskonnosta, filosofiasta ja kirjallisuudesta Dublinin yliopiston kirjastossa. Luonnollinen valinta lokaatioksi oli Helsingin yliopiston pääkirjasto Kaisaniemessä. Valitsin kirjaston tiloista teokseni paikaksi aulan, joka toimii Kaisa-kirjaston, oppimiskeskus Aleksandrian ja kirjakahvila Gaudeamuksen risteyskohtana. Tilan yllä ristikon muodostavat betonipalkit kiinnittivät erityisesti huomioni, ja päätin käyttää niitä teokseni taustana.

Installaatiossani Joycen Odysseuksen englanninkielisen version 9. luvun teksti on jaettu kattopalkkien ehdoilla 24 osaan. Kustakin osasta on poimittu 110 useimmin toistuvaa sanaa, sillä vuonna 2014 tuli kuluneeksi 110 vuotta romaanin kuvitteellisesta tapahtumapäivästä 16.6.1904. Kunkin osan sanat on sijoitettu sitä vastaavalle levylle satunnaisessa järjestyksessä, ja sanat ovat sitä suurempia, mitä useammin ne ovat tekstissä esiintyneet.

Odysseuksen kirjasto ja opiskelijoiden korkealentoinen keskustelu hajoavat teoksessa yksittäisiksi käsitteiksi, nimiksi ja sanoiksi, joita havainnoidessaan romaania tuntematonkin katsoja saa käsityksen kirjastoluvun teemoista. Satunnaisessa järjestyksessä esiintyvistä sanoista muodostuu uusia mielleyhtymiä, jotka tuottavat yllättäviä ajatuksia ja kiehtovat mielikuvitusta.

Runotyöpajaprojektini Bankpoetry valittiin mukaan Ateenan biennaaliin 2013. Biennaalin teemana oli tuolloin Kreikan ja koko euroalueen taloustilanne, ja paikaksikin oli osuvasti valittu hylätty pörssirakennus. Biennaali avattiin syyskuun lopulla ja se oli auki joulukuun alkuun asti. Oma työpajani oli biennaalin ohjelmassa 3.-6. marraskuuta.

Työpajaa varten poimin kaikki sanat Kreikan suurimman pankin johtajan, George A. Provopouloksen, keväällä 2013 kansainvälisessä konferenssissa pitämästä puheesta, joka käsitteli maan taloustilanteen tulevaisuutta. Sanat olivat saatavilla työpajassa sekä englanniksi että kreikaksi. Syntyneet runot valokuvattiin, ja niistä tehty mediaesitys säilyi nähtävillä biennaalin näyttelytiloissa joulukuun alkuun asti.

Yhteisötaideteokseni nimeltä "Säännöt" valittiin osaksi Turussa vuosittain järjestettävän Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidetapahtuman ohjelmaa. Kesäkuun alussa pidetyn tapahtuman teemana oli tällä kertaa kielletty/sallittu. Minun teokseni pureutui Turun kaupungilla käytössä oleviin järjestyssääntöihin ja tarjosi toukokuussa pidetyssä työpajassa kaiken ikäisille ja taustaisille turkulaisille mahdollisuuden tehdä niistä kokonaan omat versionsa.

Työpajassa syntyneet uudet säännöt tulivat esille Olohuone 306,4 km2 -tapahtuman ajaksi 5. - 8.6.2013 Turun kaupunginkirjaston aitaan.

Paikkasidonnainen teksti-installaationi oli esillä Café Vanhassa lokakuun 2012 ajan. Teosta varten salakuuntelin satunnaisten ihmisten keskusteluja paikan päällä eri viikonpäivinä ja erilaisiin kellonaikoihin ja kirjoitin ylös kuulemistani repliikeistä kiinnostavimmat, kuitenkin puhujien anonymiteetin säilyttäen. Eri yhteyksistä poimituista yksittäisistä puheenvuoroista yhdistelin fiktiivisen keskustelun, joka oli lokakuun ajan luettavissa kahvilan seiniltä. Katsoja sai yrittää arvailla, mihin repliikit olivat todellisuudessa liittyneet, tai toisaalta antautua mielikuvituksen vietäväksi: minkälaisia ihmisiä kuvitteellisen dialogin puhujat oikein olivat, ja mistä ihmeestä keskustelussa oli kyse?