Suvi Nurmi

kuva- ja sanataiteilija

"KORKEEMMAN KAIUN SAA" RAUMAN TAIDEMUSEOSSA 30.9.-12.11.2017

Teokseni valittiin mukaan Rauman taidemuseon valtakunnalliseen nykytaidenäyttelyyn "Korkeemman kaiun saa", jonka teemana ovat Suomen kansalliset symbolit ja niiden muuttuvat merkitykset. Näyttely on avoinna yleisölle 30.9.-12.11.2017.

Oma panokseni näyttelyyn on kolmiosainen teos nimeltä "Mun maa / Mitt land". Lähtökohtana on syyskuun alussa raumalaisille nuorille pitämäni työpaja, jossa Maamme-laulun pohjana oleva Runebergin 11-säkeistöinen runo ja Cajanderin siitä tekemä suomennos laitettiin uuteen uskoon, kun sanoista poimittiin vain mieleisimmät ja ne laitettiin anarkistisesti uuteen järjestykseen. Kaikki kuusitoista työpajassa syntynyttä tekstiä ovat esillä näyttelyssä. Lisäksi poimin jokaisesta nuorten tekstistä pienen katkelman ja yhdistelin niistä yhtenäisen kokonaisuuden uudeksi kansallislauluksi, joka on näyttelyssä esillä suoraan seinään toteutettuna teksti-installaationa.

Myös museovierailla on mahdollisuus osallistua työpajaan, jossa kuka tahansa voi laatia oman ehdotuksensa uuden kansallislaulun osaksi. Työpaja on käynnissä museolla 3.10. alkaen, ja siinä syntyvät tekstit jäävät esille osaksi näyttelyä.

SILMÄNJUHLA-MEDIATAIDEFESTIVAALI SALOSSA 9.-15.9.2017

Olin mukana Salon SILMÄNJUHLA-mediataidefestivaalilla neliosaisella runoteoksellani "Olet toistaiseksi tässä". Teosta valmistellessani keräsin kaikki kirjoitetussa muodossa löytämäni sanat Salon rautatieaseman ja torin väliltä. Yhteensä sanoja kertyi mainosjulisteista, näyteikkunoista, katukylteistä ja liikennemerkeistä yli viisituhatta. Yksittäisiä sanoja toisiinsa yhdistelemällä muodostin neljä uutta, leikkisää runotekstiä, jotka tulivat festivaalin ajaksi esille kaupungin ulkomainostauluihin Salon taidemuseon teettäminä julisteina. Festivaalin avajaisia vietettiin lauantaina 9.9. klo 20, ja teokset olivat nähtävillä kaupunkitilassa perjantaihin 15.9. saakka.

LEMMENLOITSUJA RUNOKUU-FESTIVAALILLA 24.-26.8.2017

Runokuu-kirjallisuusfestivaalin teemana oli tänä vuonna Rakkaus. Minä osallistuin festivaalin ohjelmaan leikkisällä Lemmenloitsukioskilla, joka päivysti Kulttuuritehdas Korjaamon kesäpihalla kolmena elokuisena iltana. Tarjolla oli valmiita lemmenloitsuja neljästätoista eri aiheesta, joita olivat mm. Lemmen lujitusloitsu, Mustasukkaisuuden karkotus, Romantiikan kutsu parisuhteeseen, Entisen heilan karkotus, Sitoutumiskammon karkotus ja Tosirakkauden kutsu, ja lisäksi kuka tahansa sai halutessaan täyttää lomakkeen tilatakseen henkilökohtaisen loitsun omasta aiheestaan. Yhteensä Lemmenloitsukioskilla kävi kauppa 65 loitsun verran. Kiitos kaikille kävijöille!

"KIRJEITÄ MIINA SILLANPÄÄLLE" TOKOINRANNASSA PYSYVÄSTI

Vuonna 2016 sain olla mukana Art Advisorin tuottamassa ja Koneen säätiön tukemassa Art Cache Helsinki -kaupunkitaideteosten sarjassa paikkasidonnaisella ääniteoksellani "Kirjeitä Miina Sillanpäälle", joka oli kuunneltavissa kesä- ja heinäkuun ajan Tokoinrannassa Miina Sillanpään muistomerkin läheisyydessä. Kuuntelu tapahtui omalla älypuhelimella QR-koodien avulla. Keväällä 2017 Helsingin kaupunki lunasti teoksen osaksi Patsas puhuu -kokonaisuuttaan, ja 5.6.2017 Miinan muistomerkin jalustaan oli käyty asentamassa virallinen messinkikyltti. Teokseni on siis nyt pysyvästi kuunneltavissa Tokoinrannassa.

Teos koostuu fiktiivisistä teksteistä, jotka olen koonnut valitsemalla otteita Miina Sillanpään todellisista päiväkirjamerkinnöistä, kirjeenvaihdosta, elämäkerroista ja häntä koskevista lehtiartikkeleista. Nimettyjen henkilöiden (Oskari Tokoi, Hilda Tihlä, Fanny Jokinen) kuvitteelliset kirjeet on koottu kyseisten henkilöiden todellisista kirjeistä poimittuja lauseita yhdistelemällä, ja Miinan puheosuuksiin on käytetty tekstejä pelkästään hänen päiväkirjoistaan ja omista kirjeistään. Eri puhujia ei siis ole sekoitettu keskenään. Tarkoituksena on ollut hahmottaa kunkin kirjeenvaihdon ydinsanoma ja kirkastaa se kuulijalle. Samalla teos luo tulkinnan Miina Sillanpään sisäisestä maailmasta, joka on jäänyt monilta osin hänen julkisen minänsä varjoon.

TOUKOKUU VILLA SARKIASSA

Vietin toukokuun Nuoren Voiman Liiton kirjailijaresidenssi Villa Sarkiassa kauniissa ja idyllisessä Sysmässä! Sain keskittyä ensisijaisesti lastenromaanini editoimiseen, mutta samalla suunnittelin jo kesän ja syksyn projekteja.

KALEVALAN PÄIVÄN LOITSUKIOSKI TURUSSA

Kalevalan päivänä 28.2.2017 pidin Loitsukioskia Turussa Hansakorttelin Akateemisessa kirjakaupassa. Tarjolla oli runsaasti valmiita loitsuja suosituimmista aiheista kuten tosirakkauden kutsu, kiireen karkotus, elämänilon kutsu ja terveyden kutsu, mutta myös mahdollisuus tilata yksilöllinen loitsu mittatilaustyönä aivan omasta aiheesta. Kävijöitä riitti ja Akateeminen kirjakauppa tarjosi kioskille oivalliset puitteet. Yhteistyö jatkuu varmasti tulevaisuudessakin!

MARRASKUU SERLACHIUS-RESIDENSSISSÄ MÄNTÄSSÄ

Vietin työntäyteisen marraskuun Mäntän Serlachius-residenssissä. Pääsin jatkamaan suoraan siitä, mihin vuodentakaisella yhteisötaiteen suunnittelujaksollani jäin. Tuolloin keräsin kaikki kirjoitetussa muodossa löytämäni sanat Mäntän pääkadun varrelta ja siirsin ne sanalapuiksi. Sanoja kertyi ilmoitustauluilta, mainosjulisteista, kylteistä ja kauppojen ikkunoista yhteensä yli 7000. Nyt järjestin Mäntässä yhdeksän runotyöpajaa, joissa sanalapuista muodostui eri-ikäisten ja -taustaisten mänttäläisten käsissä uusia kokonaisuuksia. Työpajoja järjestettiin mm. Sarapihan palvelutalossa, Koskelan alakoulussa, Mäntän lukiossa ja kehitysvammaisten toimintakeskus Satakielessä. Lopuksi kaikki työpajoissa syntyneet runot pääsivät esille Mäntän kirjastoon. Residenssijakson päätteeksi "Mänttä runoina" -kokoelma arkistoitiin residenssin omaan kirjastoon. Intensiivinen ja antoisa työskentelyjakso tarjosi paljon uusia kokemuksia ja tuttavuuksia ja poiki myös jatkoprojekteja: minut kutsuttiin paikkasidonnaisen runotyöpajamenetelmäni kanssa joulun alla myös Jämsän kotiseutuyhdistyksen ja espoolaisen Pakankylän koulun vieraaksi.

"KIRJEITÄ MIINA SILLANPÄÄLLE" TOKOINRANNASSA 6.6. - 31.7.2016

Ääniteokseni "Kirjeitä Miina Sillanpäälle" oli kuunneltavissa Helsingin Tokoinrannassa Miina Sillanpään muistomerkin läheisyydessä kesä- ja heinäkuun ajan. Seitsemästä osasta koostuva teos avautui QR-koodien avulla oman älypuhelimen tai tabletin kautta, kunhan löysi puistosta teoksen kuuntelun mahdollistavat kyltit. Jokainen seitsemästä numeroidusta kyltistä avasi yhden osion ääniteoksesta.


Teos koostui yhdentoista ääninäyttelijän voimin dramatisoiduista teksteistä, jotka olin koonnut yhdistelemällä palapelityyliin otteita Miina Sillanpään päiväkirjamerkinnöistä, kirjeenvaihdosta, elämäkerroista ja häntä käsittelevistä lehtijutuista. Teos ei pyrkinyt olemaan historiallinen dokumentti, vaan fiktiivinen ja taiteellinen näkemys Sillanpään henkilökohtaisesta elämästä, joka on jäänyt monilta osin hämärän peittoon. Teoksessa äninäyttelijöinä olivat Matilda Ahlsten, Saara Honkanen, Laura Immonen, Ville Laaksonen, Juho Nieminen, Vili Nissinen, Tiina Saari, Aki Turunen, Antti Vainionpää, Janita Viljander ja Kirsi Willa.  


Teos oli osa Koneen säätiön tukemaa Art Cache Helsinki -kaupunkitaidesarjaa, jonka tuottajana ja teknisenä toteuttajana on taiteilijavetoinen Kunstventures ja Art Advisor.


"YHDET VIELÄ JA SITTEN LASKU" BAR BACKASISSA 22.5.2016 -

"Yhdet vielä ja sitten lasku" on helsinkiläiseen Bar Backasiin toteuttamani paikkasidonnainen tekstiteos, jonka aineistona käytin paikan päällä ohikuulemiani keskusteluita. Yhdistelin autenttisia, yksittäisiä repliikkejä toisiinsa, ja tuloksena on joukko kuvitteellisia keskusteluita, jotka saavat mielikuvituksen liikkeelle. Toin vuoropuhelut kuukaudeksi Bar Backasin seinille. Näyttelyajan päätyttyä 27.6.2016 sain kuulla, että ravintolan omistaja toivoi teokseni jäävän seinille pysyvästi. Niin ollen tekstit ovat paikoillaan edelleen.

Olen käyttänyt salakuunneltuihin keskusteluihin nojaavaa teoskonseptiani kaksi kertaa ennenkin: Café Vanhassa 2012 ja ravintola Rytmissä 2014. Bar Backasissa sattuma puuttui peliin ja antoi prosessille omanlaisensa vivahteen. Ensimmäisellä salakuuntelukerralla nimittäin tapasin ravintolassa erään herran, jolla oli kirjoituskone mukanaan. Päädyin kirjoittamaan kuulemiani repliikkejä sillä. Ja koska minulla sattui olemaan vastaava kirjoituskone myös kotona, otin seuraavalla kerralla sen mukaani.

Bar Backasin kirjoituskonekerhossa on nykyisin mukana jo viisi konetta eikä loppua näy. Kirjoituskonetreffejä pidetään Backasissa keskimäärin kerran kuukaudessa, ja kuka tahansa on tervetullut mukaan. Tapaamiset sovitaan kerhon Facebook-ryhmän kautta.


STS:N KUVATAITEILIJABLOGGAAJANA KEVÄÄLLÄ 2016

Minua pyydettiin helmikuussa kirjoittajaksi Suomen Taiteilijaseuran kuvataiteilijablogiin. Blogissa vaihtuu kirjoittaja parin kuukauden välein ja uusi teksti ilmestyy keskimäärin kerran viikossa. Pesti päättyi toukokuun lopussa, mutta kaikki kevään aikana kirjoittamani kymmenen blogitekstiä ovat luettavissa täältä.


"EKFRASIS - ERÄÄN TAIDETILAN HISTORIA" OKSASENKATU 11:SSÄ
17. - 28.2.2016

Kun minut kutsuttiin pitämään yksityisnäyttely Oksasenkatu 11:ssä, otin lähtökohdakseni tilan värikkään historian ja etenkin ihmiset tapahtumien takana. Haastattelin pariakymmentä henkilöä, joille tila oli tavalla tai toisella tuttu. Kiinnostukseni kohteena oli erityisesti se, miten eri tavoin galleriatilan fyysiset puitteet sanallistettaisiin, kun apuna olisivat pelkät muistot ja mielikuvat.


Haastateltujen joukossa oli paljon taidekentän pitkän linjan ammattilaisia: tilan entisiä ja nykyisiä pyörittäjiä, oman näyttelynsä tilassa joskus pitäneitä taiteilijoita sekä satunnaisia näyttelyvieraita. Yksi haastateltavista oli työskennellyt tilassa 1990-luvun alussa, kun siinä toimi antikvariaatti. Haastateltavaksi pääsi myös Oksasenkatu 11:n entinen isännöitsijä, joka pystyi raottamaan talon historiaa 1950-luvulta saakka.


Näyttely juhlisti sitä, että Oksasenkatu 11:n ottamisesta taiteen käyttöön tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan 20 vuotta. Esillä oli pääasiassa tekstipohjaisia teoksia, mutta tässä näyttelyssä laajensin ilmaisuani myös kuvallisempaan suuntaan, sillä yksi teoksista oli haastateltujen piirtämistä pohjapiirroksista muodostunut animaatio.


Näyttelyn nimi ”Ekfrasis” merkitsee kirjallisuudentutkimuksessa taideteoksen kuvailua sanojen keinoin. Käsite on toisinaan laajennettu tarkoittamaan myös muiden kohteiden, kuten rakennusten ja tilojen sanallista kuvausta.


"TOISTUU MUUTTUU KATOAA" MUU GALLERIAN IKKUNOISSA
5.12.2015 - 21.2.2016

Minut valittiin mukaan taiteilijajärjestö MUU ry:n uusien jäsenten ryhmänäyttelyyn, joka oli esillä Helsingissä MUU Galleriassa ja MUU Kaapelilla 5. - 20.12.2015. Oma teokseni, Lönnrotinkadulla sijaitsevan MUU Gallerian ikkunoista katutilaan avautuva tekstiteos, sai jäädä näyttelyn päätyttyä paikoilleen ja säilyi nähtävänä helmikuun 21. päivään saakka.

Teosta varten kävin läpi kaikki ne MUU Gallerian aikaisempien näyttelyiden tiedotteet, jotka olivat löydettävissä verkosta, ja analysoin niiden sanastoa. Teoksessani olen käyttänyt kaikkia niitä sanoja, jotka ovat esiintyneet aiempien näyttelyiden tiedotteissa yhteensä vähintään viisi kertaa. Sanat ovat teoksessa sitä suurempia, mitä useammin ne ovat toistuneet, ja olen järjestänyt niistä uusia ajatuksia ja ajatuksenkatkelmia. Paljon jää kuitenkin myös katsojan mielikuvituksen varaan.


Teos avaa sitä, miten muu-taide sanallistaa itsensä ja millaiselta pohjalta niin ollen myös uusien jäsenten näyttelyä voidaan tarkastella.

KUVA: Marko Karpow 2016.


"KADONNEET KESKUSTELUT" CAFÉ & EEPOKSESSA 1.12.2015 - 31.1.2016

"Kadonneet keskustelut" -tekstitaideteokseni oli esillä joulu- ja tammikuun ajan kirjakahvila Café & Eepoksessa, os. Runeberginkatu 29. Teos koostui kahdestakymmenestä käsinpainetusta lautasliinasta, joissa jokaisessa oli yksi repliikki. Vuorosanat olivat poimintoja elämäkerroista ja henkilökuvista, joita kahvilan kirjahyllyissä on erityisen paljon. 


Teos leikitteli ajatuksella siitä, että elämäkertojen henkilöt, nyt jo edesmenneet, kohtaisivat toisensa talvisessa Helsingissä kahvikupposen äärellä. Lautasliinoista muodostui odottamattomia keskusteluja neljään kahvilan pöydistä. Mistä Eva Perón, Agatha Christie ja Marie Curie keskustelisivat omassa pöydässään? Entä Laila Kinnunen, Ansa Ikonen, Marlene Dietrich ja Ingrid Bergman?

Käsinpainamiani, uniikkeja lautasliinoja oli kahvilassa myös myynnissä kymmenen kappaleen seteissä. Vuorosanoja oli teoksessa yhteensä kaksikymmentä.


RUNOKÄTKÖILYÄ HELSINGISSÄ 21.-27.8.2015

Runokätköily on taideprojekti, jonka toteutin ystäväni Saara Honkasen kanssa Runokuu-kirjallisuusfestivaalin puitteissa elokuussa 2015. Olemme järjestäneet Runokätköilyä kaksi kertaa aiemminkin: Helsingissä keväällä 2014 World Poetry Day -festivaalilla sekä Englannin Nottinghamissa syksyllä 2014 osana kansainvälisen In Dialogue -symposiumin ohjelmaa.


Runokätköily lainaa periaatteensa geokätköilyltä: Helsingin keskusta-alueelle ja sen lähiympäristöön perustettiin Runokuuta varten viisi runokätköä, jotka olivat löydettävissä sekä koordinaattien avulla että runollisten vihjeiden perusteella.


Kätköt sisälsivät kirjoitusvälineet ja ohjeistuksen. Löytäjää pyydettiin kirjoittamaan uusi säe tai säepari jatkuvassa muutoksessa olevaan yhteiseen kätkörunoon ja jättämään se paikalleen seuraavaa varten. Runojen toivottiin saavan inspiraationsa kätköjen sijainneista, mutta omalla säkeellään runoilija myös reagoi paperissa ennestään oleviin sanoihin. 


Vihjeet julkistettiin 21.8. blogissamme, missä myös kaikki kätköihin syntyneet runot julkaistiin tapahtuman päätyttyä. Saimme yllättyä iloisesti siitä, miten huikean paljon runoilijoita kätköillä oli käynyt!  


"KARTASTO" PALAS-TAIDEPOLULLA 27.6.2015 -

Osallistuin tänä kesänä Palas-taidepolun ympäristötaidenäyttelyyn Hyvinkäällä. Näyttely järjestettiin Hyvinkään Palopurossa jo kahdeksatta kertaa, ja mukana oli sekä aiemmilta vuosilta pysyviksi vakiintuneita teoksia että uutta taidetta.


Oma teokseni "Kartasto" nosti esiin oivalluksen siitä, että polun ylitse kaatuneen, kuolleen puun runko näytti mielikuvitukselliselta maailmankartalta. Repaleiset kaarnankappaleet olivat mantereita ja niiden välissä sileänä levittäytyvä paljas puu näyttäytyi merenä.


Avajaisia vietettiin 27.6.2015, ja "Kartasto" tulee olemaan nähtävillä taidepolulla niin kauan kuin se säilyy. Lisätietoja: Palas-taidepolku

KIITOS, SUOMEN KULTTUURIRAHASTO!

Minulle myönnettiin helmikuussa 2015 Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotinen apuraha taiteelliseen työskentelyyn ja näyttelyiden järjestämiseen. Otin tiedon apurahasta vastaan epäuskoisen kiitollisena. On upeaa tietää, että työni koetaan tukemisen arvoiseksi. Nyt on aivan uudenlainen vapaus ja rauha työskennellä taiteilijana, ja teen parhaani ollakseni luottamuksen arvoinen.

ÄÄNITEOS FORUM BOXIN RYHMÄNÄYTTELYSSÄ 6. - 28.9.2014

Paikkasidonnainen ääniteokseni "Se silta meni tästä näin" valtasi Helsingin Lönnrotinkadun päässä olevan portaikon syyskuun alussa. Teos oli osa 15-vuotisjuhliaan viettäneen taidegalleria Forum Boxin kolmatta juhlanäyttelyä, joka kantoi nimeä Catch. Näyttelyyn oli kutsuttu kaksitoista nuorta taiteilijaa, joille oli annettu vapaat kädet.


Omassa teoksessani pureuduin Forum Boxin tilan historiaan, ja tyypilliseen tapaani teokseni sijoittui galleriatilan ulkopuolelle, Ruoholahdenrannasta Lönnrotinkadulle johtavaan portaikkoon. Teos toimi muistomerkkinä vanhalle liikennesillalle, joka purettiin paikalta vuonna 1997. 


Keräsin teosta varten aineistoa vanhoista sanomalehdistä, nettikirjoittelusta ja Kampin kaupunginosayhdistyksen arkistoista ja haastattelin lisäksi paikallisia asukkaita. Teksteistä koostin kokonaisuuden, jossa kerronta ja kuvitteellinen dialogi vuorottelevat kahdeksan ääninäyttelijän lausumina. 


Teos oli kuunneltavissa portaikossa Forum Boxin aukioloaikoina.


"TYTTÖJEN KAUPUNKI" ANTI-FESTIVAALILLA SYYSKUUSSA 2014

Työpajapohjainen teokseni "Tyttöjen kaupunki" valittiin mukaan vuoden 2014 ANTI Contemporary Art Festivalin ohjelmaan. ANTI on Kuopiossa vuosittain järjestettävä kansainvälisestikin arvostettu paikkasidonnaisen ja live-taiteen festivaali.


Teoksessani kuopiolaiset tytöt saivat laatia oman versionsa kaupungn järjestyslaista kolmessa työpajassa, jotka pidin Kuopion Tyttöjen talolla. Työpajoissa järjestyslaki oli saatavilla yksittäisinä sanalappuina, joista osallistujat saivat valita mieleisensä ja järjestellä ne haluamallaan tavalla. Yhteensä uusia, anarkistisia sääntöjä kertyi kaksikymmentäkaksi, ja ne kaikki olivat mukana Tyttöjen kaupunki -näyttelyssä, jossa uudet järjestyssäännöt esiteltiin yleisölle. Säännöt olivat kehystettyinä esillä Kuopion torilla 25.-28. syyskuuta.

KUVA: Pekka Mäkinen 2014.


"ULYSSES 9:24:110" KAISA-TALON AULASSA 16.6.2014 -

James Joycen Odysseus-romaanin (1922) yhdeksänteen lukuun pohjautuva installaationi "Ulysses 9:24:110" ripustettiin Helsingin yliopiston pääkirjaston aulaan kesäkuun 2014 puolivälissä. Teos on saanut jäädä paikalleen, vaikka alun perin sen oli tarkoitus olla paikallaan vain kesän ajan.


Teos valmistui osaksi 16.6. pidettyä Bloomsday-kaupunkitaidetapahtumaa, jossa kotimaiset taiteilijat aktivoivat Odysseus-romaanin tapahtumapaikkojen vastaavuuksia Helsingissä. Jokainen mukaan kutsuttu taiteilija sai aiheekseen yhden luvun Joycen romaanista, sekä siihen liittyvän paikan, johon teos tuli toteuttaa. 


Omalle kohdalleni osui romaanin "kirjastolukuna" tunnettu yhdeksäs luku, jossa akateemiset nuorukaiset keskustelevat uskonnosta, filosofiasta ja kirjallisuudesta Dublinin yliopiston kirjastossa. Luonnollinen valinta lokaatioksi oli Helsingin yliopiston pääkirjasto Kaisaniemessä. Valitsin kirjaston tiloista teokseni paikaksi aulan, joka toimii Kaisa-kirjaston, oppimiskeskus Aleksandrian ja kirjakahvila Gaudeamuksen risteyskohtana. Tilan yllä ristikon muodostavat betonipalkit kiinnittivät erityisesti huomioni, ja päätin käyttää niitä teokseni taustana.


Installaatiossani Joycen Odysseuksen englanninkielisen version 9. luvun teksti on jaettu kattopalkkien ehdoilla 24 osaan. Kustakin osasta on poimittu 110 useimmin toistuvaa sanaa, sillä vuonna 2014 tuli kuluneeksi 110 vuotta romaanin kuvitteellisesta tapahtumapäivästä 16.6.1904. Kunkin osan sanat on sijoitettu sitä vastaavalle levylle satunnaisessa järjestyksessä, ja sanat ovat sitä suurempia, mitä useammin ne ovat tekstissä esiintyneet.


Odysseuksen kirjasto ja opiskelijoiden korkealentoinen keskustelu hajoavat teoksessa yksittäisiksi käsitteiksi, nimiksi ja sanoiksi, joita havainnoidessaan romaania tuntematonkin katsoja saa käsityksen kirjastoluvun teemoista. Satunnaisessa järjestyksessä esiintyvistä sanoista muodostuu uusia mielleyhtymiä, jotka tuottavat yllättäviä ajatuksia ja kiehtovat mielikuvitusta.

"KOLMETOISTA KIRJETTÄ" CAFÉ AALLOSSA 10.3. - 6.4.2014

Kaunokirjallisuuden fiktiivisiin kirjeisiin pohjautuva leikkisä teossarjani "Kolmetoista kirjettä" oli esillä Helsingin keskustan Akateemisen kirjakaupan toisen kerroksen kahvilassa maalis-huhtikuussa 2014.

Näyttelyä valmistellessani valitsin kolmetoista romaania, joissa kirjeillä on merkittävä rooli. Poimin kustakin teoksesta yhden kirjetekstin, sekoitin niiden sanat keskenään ja muodostin niistä yhdistelemällä kolmetoista uutta, kuvitteellista kirjettä erilaisille kirjepaperiarkeille. Jokainen niistä toimii viittauksena yhdelle aineistona käytetyistä romaaneista ja tarjoaa uuden, vaihtoehtoisen juonikuvion tai yllättävän paljastuksen romaanin maailmasta. Mitä jos tarina olisi mennyt jotenkin toisin?

Osana näyttelyä tarjosin kahvilan asiakkaille kirjeenkirjoitusmahdollisuuden: sivupöydällä oli erilaisia kirjepapereita ja -kuoria sekä kyniä vapaasti käytettävissä. Yksi teossarjan tarkoituksista olikin muistuttaa kirjeen kirjoittamisen voimasta.


"PITÄISKÖ OTTAA YKS LASI VIELÄ?" RAVINTOLA RYTMISSÄ 7.1. - 1.3.2014

Paikkasidonnainen teksti-installaationi "Pitäiskö ottaa yks lasi vielä?" oli nähtävillä ravintola Rytmissä tammi- ja helmikuun ajan. Moni saattoi löytää seinille sommitelluista teksteistä oman lausahduksensa, sillä käytin teokseni materiaalina paikan päällä kuulemiani keskusteluja.

Teosta valmistellessani vietin aikaa Rytmissä ja salakuuntelin satunnaisten ihmisten keskusteluja eri viikonpäivinä ja erilaisiin kellonaikoihin. Kirjoitin kuulemistani repliikeistä kiinnostavimmat muistiin, kuitenkin puhujien anonymiteetin säilyttäen. Irrallisista puheenvuoroista koostin useita fiktiivisiä keskustelunpätkiä, joissa eri yhteyksistä poimitut lausahdukset muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden.

Katsoja sai yrittää arvailla, mihin repliikit olivat todellisuudessa liittyneet, tai toisaalta heittäytyä mielikuvituksen vietäväksi: minkälaisia ihmisiä kuvitteellisten dialogien osapuolet olivat, ja mistä ihmeestä keskusteluissa oli kyse.

"BANKPOETRY" ATEENAN BIENNAALISSA MARRASKUUSSA 2013

Runotyöpajaprojektini Bankpoetry valittiin mukaan Ateenan biennaaliin 2013. Biennaalin teemana oli tuolloin Kreikan ja koko euroalueen taloustilanne, ja paikaksikin oli osuvasti valittu hylätty pörssirakennus. Biennaali avattiin syyskuun lopulla ja se oli auki joulukuun alkuun asti. Oma työpajani oli biennaalin ohjelmassa 3.-6. marraskuuta.


Työpajaa varten poimin kaikki sanat Kreikan suurimman pankin johtajan, George A. Provopouloksen, keväällä 2013 kansainvälisessä konferenssissa pitämästä puheesta, joka käsitteli maan taloustilanteen tulevaisuutta. Sanat olivat saatavilla työpajassa sekä englanniksi että kreikaksi. Syntyneet runot valokuvattiin, ja niistä tehty mediaesitys säilyi nähtävillä biennaalin näyttelytiloissa joulukuun alkuun asti.


"RUNOKIRPPIS" GLORIAN YÖSSÄ 22.8.2013

Pidin Runokirppis-nimistä työpajaa Helsingin taiteiden yönä 22.8. osana Runokuu-festivaalin avajaistapahtumaa kulttuuriareena Gloriassa. Runokirppiksellä pääsi penkomaan kodittomia runonsäkeitä löytökorista ja yhdistelemään niistä uusia kokonaisuuksia. Vaihdossa sai jättää omia irtosäkeitä koriin toisten käytettäviksi. Illan aikana syntyi valtava määrä hienoja ja yllättäviä kirppisrunoja. Kaikki runot skannattiin, ja ne ovat nähtävissä sivujeni Kuvagalleriassa omassa albumissaan.

"SÄÄNNÖT" TURUSSA KESÄKUUSSA 2013

Yhteisötaideteokseni nimeltä "Säännöt" valittiin osaksi Turussa vuosittain järjestettävän Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidetapahtuman ohjelmaa. Kesäkuun alussa pidetyn tapahtuman teemana oli tällä kertaa kielletty/sallittu. Minun teokseni pureutui Turun kaupungilla käytössä oleviin järjestyssääntöihin ja tarjosi toukokuussa pidetyssä työpajassa kaiken ikäisille ja taustaisille turkulaisille mahdollisuuden tehdä niistä kokonaan omat versionsa.


Työpajassa syntyneet uudet säännöt tulivat esille Olohuone 306,4 km2 -tapahtuman ajaksi 5. - 8.6.2013 Turun kaupunginkirjaston aitaan.

"LOPPUJEN LOPUKSI KYSE ON VAIN KUUNTELEMISESTA" CAFÉ VANHASSA
4. - 30.10.2012

Paikkasidonnainen teksti-installaationi oli esillä Café Vanhassa lokakuun 2012 ajan. Teosta varten salakuuntelin satunnaisten ihmisten keskusteluja paikan päällä eri viikonpäivinä ja erilaisiin kellonaikoihin ja kirjoitin ylös kuulemistani repliikeistä kiinnostavimmat, kuitenkin puhujien anonymiteetin säilyttäen. Eri yhteyksistä poimituista yksittäisistä puheenvuoroista yhdistelin fiktiivisen keskustelun, joka oli lokakuun ajan luettavissa kahvilan seiniltä. Katsoja sai yrittää arvailla, mihin repliikit olivat todellisuudessa liittyneet, tai toisaalta antautua mielikuvituksen vietäväksi: minkälaisia ihmisiä kuvitteellisen dialogin puhujat oikein olivat, ja mistä ihmeestä keskustelussa oli kyse?